26.11

Mio ressukka on ollut kipeänä. Viimeviikolla pojalla oli kuumetta useampana päivänä ja räkä valunut. Kuumetta ei enään onneksi ole, mutta nenä vuotaa vielä ja lisäksi pieni on alkanut yskimään aika reippaasti.

Näistä syistä viimeviikko tuli aikalailla vietettyä kotona. Torstaina oli pakko lähteä käymään edes kirjastossa, koska Mio on kipeilystä huolimatta ollut todella virkeä ja kodin seinät alkoivat kaatua päälle.
Lauantaina Mio meni extempore yökyläilemään kummeilleen, kun minua pyydettiin tuulettumaan.

On aivan erilaista käydä ulkoilemassa ihmisten kanssa joilla on lapsia, kuin heidän kanssa joilla ei ole.
Minun kaveripiirini on aikalailla lapseton ja aikaisemmin ulkoilemassa on tullut sellainen kanaemo olo, lähinnä katsonut muiden örvellystä, kuunnellut älyttömiä miesongelmia  ja joutunut juoksemaan paikasta toiseen muiden perässä.
Lauantaina oli aivan ihanaa käydä kahden äitihenkilön kanssa, ei ollut örvellystä, monipuoliset jutut ja kaikkia yhdisti sama asia jonka vuoksi löytyi todella paljon jutunaiheita.

Jostain syystä, olen viimeaikoina miettinyt hirveästi toista lasta. Olen ajatellut etten välttämättä toista haluaisi, ainakaan vielä. Mutta silti huomaan usein ajattelevani eri nimiä, keitä pyytäisi kummeiksi ja olisiko hassua pyytää melkein kaikkia samoja ihmisiä myös toisen lapsen kummiksi?

Tälläistä tänään.

Mitä Mio osaa.

Välillä sitä jää oikein ihmettelemään, miten paljon Mio on kehittynyt.

Mio oppi kävelemään heinäkuun alussa, kun muutimme tähän isompaan asuntoon. Entisessä asunnossa Mio oli jo noussut tukea vasten seisomaan monesti. Ei mennyt kuin muutama hetiku kun Mio käveli jo ilman tukea.
Itse olen lähtenyt kävelemään tuen kanssa 6.5kk iässä joten ei ollut ihmekkään, että Miokin lähti ns aikaisin kävelemään.

Nykyisin Mio kävelee tasaisilla alustoilla todella vankasti ja välillä niin kovaa, että luulisi pojan juoksevan. Ulkona Mio kävelee kanssa suh tukevasti , mutta Miolla on tapana jäädä seuraamaan ulkomaailman toimintaa.

Olen pikkuhiljaa alkanut Mion tulla rappusia itse. Nekin luonnistuvat, vaikka tosin hitaasti. Otan yleensä poikaa kädestä ja naureskelen kuinka hauskalta se näyttää, kun pieni ottaa isoja harppauksia rappusia ylöspäin.

Mitähän muuta? Mio höpöttää kovasti erilaisilla äänteillä ja äiti-sanakin on virallisesti tunnistettu.

Juuri ennen synttäreitään Mio oppi kiipeämään talousjakkaraa pitkin ja nyt hän kiipeää jo sujuvasti sohvalle ja sieltä alas itse, kuten myös talousjakkaralle ja sinne keittiön patterin päälle.

Aamuisin osataan itse syödä hedelmiä ja leipää, lusikkan idean älytään vaikka sitä ruokaa harvoin kuitenkaan saadaan suuhun asti. Osataan juoda pillillä ja mukista halutaan aina itse koittaa juoda, vaikkei ihan älytäkkään että sitä pitäisi hiukan nostaa ja kallistaa saadakseen juotavaa suuhun asti.

Osataan tuoda tavaroita ja "kiittää" päätä nyökyttelemällä.
Mio ymmärtää hymyillä kameralle, kun salama välähtää.

Siinä ne, joita nyt nopeasti mietittynä itselleni tuli mieleen.

Tämä ei liity osaamiseen, mutta Miolle on vihdoin puhjennut takahampaita kaksin kappalein, nyt hampaita on siis yhteensä jo 10!

Vuosi kuvina

Kiitos sinä Anonyymi mukavasta kommentistasi, oli todella mukava huomata, että edes joku lukee tätä blogia!

Ehkä pian saisin taas ajatuksiani "paperille" ja jotain muutakin, kuin kuvia tänne.  Mutta nyt ajattelin kerätä vuoden varrelta satunnaisia kuvia teille. Edes jotain pientä mukavaa katseltavaa teille.

Ikää korkeintaan 3 päivää

Niin pienet varpaat

Mion ristijäisistä

Pelattiin Salkkarit tietovisaa

Jouluna oli todella hauskaa (huono puhelinlaatu)

Pieni vesirokkopotilas 3kk iässä

Ihkaoma koti, kummitädin sylissä kummisedän lippa päässä

Mio sai vappupallon

Konttausharjoituksia

Lämmin kesäpäivä

Nyt minä harjoittelen jo kävelemään

Mion ensinmäiset kengät

Käytiin Helsingissä kyläilemässä serkkuni luona

Ja nyt tämä kultani jo kiipeilee talousjakkaraa pitkin

 

 

 

 

Mion ensinmäinen metromatka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suloisesta pojasta on kuoriutunut vielä suloisempi taapero. Ja yllättävän fiksu. Olin jättänyt viinirypälerasian pöydälle ja Mio sitä hamusi, fiksuna poikana hän avasi laatikon, kiipesi sen päälle ja ylettyi vihdoin rasialle. Ei mennyt kuin hetki kun rypäleet olivat paremmissa suissa.

Ja seuraavaksi kiivettiin ikkunalle, patterin päälle.

                                                           Tuo poika on vain niin rakas minulle <3

7/11

Mun rakkaani on jo niin iso, ihan itse osataan juoda pillimehua kahvilassa <3

Mio nukkui tänään päälle 2 tunnin päiväunet ja loppuakohden minulla itselläni alkoi olemaan hyvin tylsää. Olen alkanut huomaamaan varsinkin päiväunien aikaan, kuinka tyhjää mun elämäni olisi ilman tuota pientä rakasta <3

1v mitat

Olen unohtanut aivan kertoa.

"Liikkuu ketterästi, kiipeilee.
Nukkuu ja syö hyvin. Pitää palloista ja ulkona viihtyy"

82.5cm ja 9995g. Pipo 45.8

Eli pitkä pitkä poika, pituutta tullut 2kk aikana melkein 5 senttiä lisää!

Nuori äiti

Olen tullut äidiksi suht nuorella iällä. Toisaalta ei voi sanoa, että olisin teiniäiti koska olen ollut kahdenkymmenen kun Mio syntyi.

Olen sosialisessa mediassa huomannut, kuinka nuoria äitejä kritisoidaan ja arvostellaan todella rankalla kädellä. Tosin, myönnän itsekkin välillä ihmetteleväni kuinka 15-vuotiaat oikein suunnittelevat ja hankkiutuvat tarkoituksella raskaaksi.

Elämä nuorena yh-äitinä on ollut rankaa, en kiellä sitä ollenkaan. Mutta mitään en vaihtaisi, rakastan tuota poikaa aivan valtavasti.
Olen ihmetellytkin välillä, kuinka hyvin olen jaksanut arjessa. Hiukan jopa ylpeä. Kaikki ne yöheräämiset vauvana, huonosti sujunut imetys, Mion ihme iltahuudot vauvana joita ei voinnut laskea koliikiksi. Sitten omaan kotiin muutto, jossa ei enään ollut edes sitä pientä apua kuin äitini luona. Heikko rahallinen tilannekkaan kotihoidontuella ei ole se ihanteellisin, mutta aina meillä on ollut varaa maksaa vuokra, laskut ja hommata vielä jääkaappiin ruokaa. Nälkää me ei olla koskaan nähty vaan sitten ollaan tingitty esim äidin vaatevarastosta ja menoista.

Välillä on kyllä niitä päiviä kun toivoisi saavansa nukkua edes kerrankin kymmeneen tai että koti ei olisi kokoajan täynnä pyykkiä ja leluja pitkin kotia. Tai että olisi enemmän omaa aikaa käydä kaupoilla, liikkua ja tehdä asioita mitä nuoret tekevät. Mutta sen kaiken loppupeleissä kestää, koska on suuri onni, ilo ja etuoikeus nähdä tuon pojan kehittyvän päivä päivältä, nähdä se suloinen hymy ja uudet opit. Vauva ja taaperoaika on aina raskasta äidille, kun toinen on riippuvainen sinusta 24/7. Aika kuitenkin luistaa ja pian sitä huomaakin jo kuinka toinen on omatoiminen, puhuu ja ei tarvitsekkaan niin paljon sitä äidin huolenpitoa.

Mulla on n. kerran kuussa yksi ns yövapaa kun Mio menee äidilleni tai kummeileen yökylään. Tämänajan olen useinmiten käyttänyt totaaliseen nukkumiseen tai viihteelle lähtemiseen. Nukkuminen on se mieluisempi minulle, en niin baareista välitä.
Meillä käy kotipalvelu kanssa noin. kerran viikossa, joskus välillä kahdestikkin jolloin Mio on hoitajan kanssa 2-3 tuntia jolloin juoksen asioilla virastoissa tai teen suursiivousta. Tarvittaessa myös äitini/kummit ovat katsoneet tunnin kaksi pojan perään, jos  minulla on ollut hammaslääkäri/lääkäri/joku muu aika johon lasta ei voi ottaa mukaan ja kotipalvelu ei ole silloin päässyt.
Vaikka sitä omaa aikaa voisi toivoa vähän enemmän, minusta nämä ovat olleet oikein riittävät. Hiukan saa hengähtää ja ajatella aikuisten ajatuksia ja sitten on taas ihana palata Mion luokse.

Minä itse en koe sitä niin pahaksi, että vuodenikäinen lapsi on äidistään erossa kuukaudessa yhteensä noin. 20 tuntia, lapsi ei siihen kuole ja äitikin saa hiukan nollattua.

Omalle kohdalle ei ole sattunut kritisointia nuoresta iästäni äitiydessä, ehkä hiukan Mion isän uudelta naiselta, muttei muualta. Enenpi vain positiivisia kommetteja ja kehuja. Äitini on minusta hyvin ylpeä, perhetyöltäni olen saannut positiivista palautetta kuinka minun ja Mion suhde on tiivis, rakastavainen ja kuinka tunnollinen äiti olen.

Tämä alkaa menemään aivan sekameteliksi jo, innoitukseni kirjoittaa lähti eräästä blogista jota olen seurannut.
17-vuotias tyttö joka on lyhyen seurustelun jälkeen päättänyt haluavansa lapsen ja kun lapsen synnyttyä he joutuivatkin ensikotiin ja miehen jätettyä hän päätti jättää lapsen. Itselleni tuli niin paha olo lapsen puolesta. Minun ei ole tarkoitus arvostella, mutta toisaalta en voi ymmärtää. Ymmärrän, että hän on tajunnut vasta lapsen synnyttyä ettei se olekkaan pelkällä ruusuilla tanssimista, mutta hänen teksteistään paistaa läpi, että hän on takertunut tähän poikaan liikaa eikä haluaisi menettää häntä. Tyttöä vituttaa herätä öisin syöttämään lasta, ensikodissa ei työntekijät hoidakkaan lasta niinkuin hän haluaisi eikä hän jaksa ja halua olla yksin kun entinen poikaystävä muuttaa pois.

Ehkä se olisi aika kai itsekkin mennä nukkumaan, että jaksaa aloittaa taas aamulla uuden päivän Mion kanssa. Huomenna menemmekin enolleni peli-iltaan ja siskoni tulee meille yöski. Mio tykkää varmasti, samoin kuin tämä mammakin.

 Loppuun joitakin kuvia Miosta.

                                                        Hiukan on poika muuttunut 11kk aikana.