Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?

 

Kinesioteippaus

Päivä 13 – Tällä viikolla

Loppuviikko alkaa uhkaavasti lähestyä.

Huomenna on jo perjantain ja viimeinen koulupäivä tälle viikolle. Jos en väärin muista, niin huomenna on 2 tuntia ammattietiikkaa ja kaksi tuntia kehityspsykologiaa. Koulun jälkeen käyn ruokalassa syömässä ja lähden parin luokkalaiseni kanssa tekemään erästä kouluprojektia joka korvaa yhden oppitunnin.
Tämän jälkeen haen Mion tarhasta ja lähdemme tapaamaan meidän entistä tukihenkilöä joka itseasiassa on minulla erään aineen opettajana koulussa.

Lauantaina Mio menee kummeilleen päiväksi kun minä lähen käymään muutaman ystävän kanssa Porvoossa. En ole koskaan siellä käynnyt joten varmastikkin on mielenkiintoinen reissu tulossa.

Sunnuntaille ei ole mitään suunnitelmia, varmaankin vain olemme kotona, katsomme lastenohjelmia ja teemme pannukakkua herkuksi.

Alkuviikko meni oikeastaan vain koulussa ja kotona, en ainakaan muista että olisimme erikoisempia tehneet. Veljeni on käynnyt melkein jokapäivä nopeasti piipahtamassa ja siskoni oli eilen muutaman tunnin.  Ai niin, kävinhän eilen päivystyksessä kun selkäni naksahti taas. Monta tuntia sai jonottaa ja vain sen takia, että sai kipulääkkeeksi erästä ahdistuslääkettä. En ihan ymmärtänyt lääkärin logiikkaa.

Jotain pientä Miostakin

Päivä 12 – Käsilaukussani

Olin juuri pakannut laukun huomista varten kun muistin tämän blogijutun ja sopivasti sattuikin käsilaukkuhaaste.

            
              Laukuksi valikoitui tämä konjakin värinen tilaihme jonka oon joskus ostanut kirpparilta.

                       
                         Läpän avattaessa paljastuu sisältö tälläiseksi

  Ihkaensinmäisenä mukana kulkee arkipäivisin päivän koulukirjat, kirjoituslehtiö, muistikirja, kalenteri, monistemappi ja penaali.

           Lopputilpehööri on tätä. Rahapussi, sateenvarjo näin syksyisin, puhelin, postiin meneviä kirjeitä, avaimet, purkkaa ja kurkkupastilleja, kipulääkettä ja tupakat.



Varsinkin viimeinen kuva on aivan surkea. Mio meni tiputtamaan kamerani josta objektiivi on rikki, liikkuu todella vaivanloisesti eikä tarkenna automaattisesti yhtään. Jospa se menisi kotivakuutuksen piikkiin.

Päivä 11 – Sisarukseni

Äitini on tuonnut maailmaan 3 lasta joista minä olen vanhin.

Pikkusiskoni on minua 5 vuotta nuorempi ja täytti juuri heinäkuussa 17-vuotta.
Siskoni on aina ollut minulle tajuttoman tärkeä ja hän on myös Mion sylikummi.
Siskoni on yksi parhaimmista ystävistäni, hänelle voin kertoa asioita joita en voi kertoa muille, hän ymmärtää, kuuntelee ja on tukena.
Olen siskoni kanssa kokenut monia ihania tapahtumia elämässäni, olemme yhdessä käyneet mm Provinssi- ja Weekend Festareilla, käynneet kaksin huvipuistoissa, pitäneet elokuvailtoja yms.
Siskoni on mielestäni todella sosiaalinen ja aikuismainen ihminen ikäänsä nähden.

Pikkusiskoni on todella tärkeä minulle ja rakastan häntä koko sydämmestäni

Pikkuveljeni on taas minua 7 vuotta nuorempi ja täyttää tänävuonna vielä 15.
Veljeni kanssa minulla on aina ollut vähän sekaisemmat välit, kun asuin kotona, emme tulleet juuri ollenkaan toimeen, tappelimme paljon.
Nytkun asumme erossa, on välimme lämmenneet. Veljeni käy aika usein meillä kylässä ja tykkää Miosta paljon, ottaa syliin ja halii poikaa.
Veljeni on viimeaikoina käynnyt paljon ulkomailla ja tuonnut pyytämättä aivan ihania tuliaisia, Madrinista timanttikorvikset ja turkoosin rannerenkaan. Saksasta valkoisen käsilaukun joka on juuri minun näköinen ja ahtaa sisäänsä puoli omaisuutta.
Veljeni oli aikaisemmin aika sulkeutunut ja istui vain koneella, nykyisin hän menee ja tulee ja pukeutuu todella kivasti. Hän on myös sosiaalisempi nykyisin.

Veljeni on myös minulle hyvin tärkeä nykyisin.

 

Otettu 2011 vuoden alussa

                                     Otettu n. kk sitten

Päivä 10 – Päivän asu

Jotain todella mukavaa joka ei kiristä. Olin eilen saamassa kortisonipiikkiä silmään ja tänään olo ollut kauhea. Kouluun menin silti.

                                   Huppari on oikeasti vaaleampi kuin kuvassa. Siskon kaapista.
                                               T-paita New Yorker
                                                Farkkulegginsit jostain.

Päivä 9 – Uskoni

On hyvin vaikea sanoa.

En ehkä kuitenkaan ole Ateisti.
En usko Jumalaan millään tasolla, mutta en kiellä muita uskomasta.

Pystyn keskustelemaan uskonnoista kunhan minulle ei tuputeta jotain tiettyä uskontoa.

Aikoinaan olin hyvin kiinnostuntu mytologiasta ja olen vieläkin, mutta hiukan vähemmällä innolla.

Isovanhempani ovat hyvin uskovaisia, äitini joksenkin. Meillä kotona ei koskaan rukoiltu paitsi silloin kun isovanhempani olivat käymässä. Rippikoulun kävin ja se oli osaltaan todella mukava kokemus.

Miokin on kastettu kirkkoon, koska en halunnut sitä sotaa joka olisi syntynyt jos sitä en olisi tehnyt. Mio saa itse valita mihin uskoo.

Niin.