Olin tuossa sinuiitti-vti-korvatulehdus-flunssa taudissa viikon verran ja Miokin oli aika räkäinen.
Muuten ollaan vain oltu. Perhtyön kotipalvelu on käynnyt välillä katsomassa Mioo kun olen itse ollu asioilla, ihan piristävä välillä saada tunnin hengähdys koska muutenhan olen aivan kokoajan Mion kanssa kaksin ja kannan aivan kaiken vastuun.
Itselläni on ollut hiukan vaikeat olot. En tiedä onko tuo juuri asennettu hormonikierukka yksi tekijä joka saa mielialan heittelemään urakalla. Jotenkin kokoajan todella herkillä. Viikonloppu oli ehkä pahin lukiessa sosiaalisesta mediasta valmistujaista. Tämän piti olla minun vuoteni kanssa.
Mutta elämä menee eteenpäin, kyllä minäkin vielä valmistun sairaanhoitajaks. Aikanaan. Nyt keskityn vain tuohon rakkaaseni.
Mio on kehittynyt aivan huimasti, konttaa kuin vanha tekijä, nousee seisomaan ja tänään otti pienen pieniä askelia tukea vasten. Pituutta ja painoakin on varmasti tullut huimasti. Mun vauvani ei ole enään pieni sylivauva vaan iso poika jo. Apua.
Ehkä keksin ensikerralle jotain järkevämpää asiaa.
