torstai 22. elokuuta 2013

Päivä 13 – Tällä viikolla

Loppuviikko alkaa uhkaavasti lähestyä.

Huomenna on jo perjantain ja viimeinen koulupäivä tälle viikolle. Jos en väärin muista, niin huomenna on 2 tuntia ammattietiikkaa ja kaksi tuntia kehityspsykologiaa. Koulun jälkeen käyn ruokalassa syömässä ja lähden parin luokkalaiseni kanssa tekemään erästä kouluprojektia joka korvaa yhden oppitunnin.
Tämän jälkeen haen Mion tarhasta ja lähdemme tapaamaan meidän entistä tukihenkilöä joka itseasiassa on minulla erään aineen opettajana koulussa.

Lauantaina Mio menee kummeilleen päiväksi kun minä lähen käymään muutaman ystävän kanssa Porvoossa. En ole koskaan siellä käynnyt joten varmastikkin on mielenkiintoinen reissu tulossa.

Sunnuntaille ei ole mitään suunnitelmia, varmaankin vain olemme kotona, katsomme lastenohjelmia ja teemme pannukakkua herkuksi.

Alkuviikko meni oikeastaan vain koulussa ja kotona, en ainakaan muista että olisimme erikoisempia tehneet. Veljeni on käynnyt melkein jokapäivä nopeasti piipahtamassa ja siskoni oli eilen muutaman tunnin.  Ai niin, kävinhän eilen päivystyksessä kun selkäni naksahti taas. Monta tuntia sai jonottaa ja vain sen takia, että sai kipulääkkeeksi erästä ahdistuslääkettä. En ihan ymmärtänyt lääkärin logiikkaa.

maanantai 19. elokuuta 2013

Päivä 12 – Käsilaukussani

Olin juuri pakannut laukun huomista varten kun muistin tämän blogijutun ja sopivasti sattuikin käsilaukkuhaaste.

            
              Laukuksi valikoitui tämä konjakin värinen tilaihme jonka oon joskus ostanut kirpparilta.

                       
                         Läpän avattaessa paljastuu sisältö tälläiseksi


  Ihkaensinmäisenä mukana kulkee arkipäivisin päivän koulukirjat, kirjoituslehtiö, muistikirja, kalenteri, monistemappi ja penaali.


           Lopputilpehööri on tätä. Rahapussi, sateenvarjo näin syksyisin, puhelin, postiin meneviä kirjeitä, avaimet, purkkaa ja kurkkupastilleja, kipulääkettä ja tupakat.



Varsinkin viimeinen kuva on aivan surkea. Mio meni tiputtamaan kamerani josta objektiivi on rikki, liikkuu todella vaivanloisesti eikä tarkenna automaattisesti yhtään. Jospa se menisi kotivakuutuksen piikkiin.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Päivä 11 – Sisarukseni

Äitini on tuonnut maailmaan 3 lasta joista minä olen vanhin.

Pikkusiskoni on minua 5 vuotta nuorempi ja täytti juuri heinäkuussa 17-vuotta.
Siskoni on aina ollut minulle tajuttoman tärkeä ja hän on myös Mion sylikummi.
Siskoni on yksi parhaimmista ystävistäni, hänelle voin kertoa asioita joita en voi kertoa muille, hän ymmärtää, kuuntelee ja on tukena.
Olen siskoni kanssa kokenut monia ihania tapahtumia elämässäni, olemme yhdessä käyneet mm Provinssi- ja Weekend Festareilla, käynneet kaksin huvipuistoissa, pitäneet elokuvailtoja yms.
Siskoni on mielestäni todella sosiaalinen ja aikuismainen ihminen ikäänsä nähden.

Pikkusiskoni on todella tärkeä minulle ja rakastan häntä koko sydämmestäni

Pikkuveljeni on taas minua 7 vuotta nuorempi ja täyttää tänävuonna vielä 15.
Veljeni kanssa minulla on aina ollut vähän sekaisemmat välit, kun asuin kotona, emme tulleet juuri ollenkaan toimeen, tappelimme paljon.
Nytkun asumme erossa, on välimme lämmenneet. Veljeni käy aika usein meillä kylässä ja tykkää Miosta paljon, ottaa syliin ja halii poikaa.
Veljeni on viimeaikoina käynnyt paljon ulkomailla ja tuonnut pyytämättä aivan ihania tuliaisia, Madrinista timanttikorvikset ja turkoosin rannerenkaan. Saksasta valkoisen käsilaukun joka on juuri minun näköinen ja ahtaa sisäänsä puoli omaisuutta.
Veljeni oli aikaisemmin aika sulkeutunut ja istui vain koneella, nykyisin hän menee ja tulee ja pukeutuu todella kivasti. Hän on myös sosiaalisempi nykyisin.

Veljeni on myös minulle hyvin tärkeä nykyisin.

Otettu 2011 vuoden alussa

                                     Otettu n. kk sitten

torstai 15. elokuuta 2013

Päivä 10 – Päivän asu

Jotain todella mukavaa joka ei kiristä. Olin eilen saamassa kortisonipiikkiä silmään ja tänään olo ollut kauhea. Kouluun menin silti.


                                   Huppari on oikeasti vaaleampi kuin kuvassa. Siskon kaapista.
                                               T-paita New Yorker
                                                Farkkulegginsit jostain.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Päivä 9 – Uskoni

On hyvin vaikea sanoa.

En ehkä kuitenkaan ole Ateisti.
En usko Jumalaan millään tasolla, mutta en kiellä muita uskomasta.

Pystyn keskustelemaan uskonnoista kunhan minulle ei tuputeta jotain tiettyä uskontoa.

Aikoinaan olin hyvin kiinnostuntu mytologiasta ja olen vieläkin, mutta hiukan vähemmällä innolla.

Isovanhempani ovat hyvin uskovaisia, äitini joksenkin. Meillä kotona ei koskaan rukoiltu paitsi silloin kun isovanhempani olivat käymässä. Rippikoulun kävin ja se oli osaltaan todella mukava kokemus.

Miokin on kastettu kirkkoon, koska en halunnut sitä sotaa joka olisi syntynyt jos sitä en olisi tehnyt. Mio saa itse valita mihin uskoo.

Niin.

perjantai 9. elokuuta 2013

Päivä 8 – Se hetki

Palelin paljon ylävartalosta. Tärisin ja kuuntelin ihmisten puhetta ja laitteiden piippausta.
Koitin yskiä, mutta en voinnut. Koko vartalo rinnoista alaspäin aivan puutuneena.

Mies kurkkasi ja kysyi onko kaikki hyvin, sattuuko ja millainen olo. 
Äiti vieressä silittämässä kättä.

                   Kunnes se ääni joka sai kyyneleet valumaan. Rääkäisy ja onnittelut.

Se hetki kun Mio syntyi ja sain nähdä hänet ensinmäisen kerran, oman rakkaan lapseni. Katselin pientä, itkin ja koitin saada sanoja suustani. 

                             Se hetki oli elämäni onnellisin hetki.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Päivä 7 – Paras ystäväni

Tämä on todella vaikea kysymys.

Ennen minulla olikin paras ystävä, mutta jotenkin en koe häntä enään parhaaksi ystäväkseni. Hän rupesi seurustelemaan eikä hänestä sen jälkeen ole kuulunut kuin silloin, kun on jotain valitettavaa.

Pikkusiskoni? Voiko sisko olla paras ystävä? Tai eräs serkuistani? En tiedä. 

Ehken vain lokeroi ketään ns tärkeysjärjestykseen koska kaikki kuitenkin ovat minulle tärkeitä.

maanantai 5. elokuuta 2013

Päivä 6 – Minun päiväni

Sunnuntaipäivä.

Heräsin aamulla tajuttomaan närästykseen huomatakseni nukkuvani erittäin epämielyttävässä asennossa.
Olin järjestänyt lauantaiksi tupaantuliaiset uuteen kotiimme ja siskoni jäi yöksi poikaystävänsä kanssa jolloin luovutin sänkyni heille ja nukuin itse sohvalla.

Nousin ylös ja kävin pesemässä kasvoni jonka jälkeen kömmin takaisin sohvalle katselemaan tv:tä.
Äitini toi Mion 11 aikaan, annoin Miolle välipalaa ja katsoimme subtv junioria.

Siskoni heräsi ja saatteli poikaystävänsä naapuriini. Sen jälkeen kävin itse suihkussa ja kaupassa hakemassa Batteryä ja nuudeleita valkosipulipatongin kanssa. Hiukan sen jälkeen ulkoilutimme koiran.

Kello riensi ja lähdimme Mion kanssa pelaamaan mölkkyä erään ryhmän kanssa, Mio juoksenteli ympäri rautatiemuseota kun itse pelasin kierroksen, toista en jaksanut enään kun vieläkin aika flunssainen olo. Pelaamassa viihdyimme 2 tuntia josta menimme kotiin, mutta aika nopeasti päätimmekin lähteä Keravalla erään ystäväni ja hänen poikansa luokse kyläilemään. Loppupeleissä kello olikin jo 20 vaille 9 kun tulimme kotiin.
Mio kiukutteli yöunille mennessä aika paljon ja nukahti vasta 15 yli 11. Taitaa pientä jännittää myös huomenna alkava päiväkoti.

Käytin koiran lenkillä, söin iltapalaa ja nyt kirjoitan tätä, kello tosin rientää jo ihan liikaa joten pää tyynyyn on seuraava suunnitelma (:

lauantai 3. elokuuta 2013

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

                       Rakkaus on viaton lapsi aamu-unisena.
                       Suloinen kuolainen pusu aivan yllättäen. 
                       Taikun lapsi eron jälkeen juoksee syliin.
                       Kun toinen tuo kaupasta kylmän batteryn ilman pyytämistä

                       Toisen auttamista pyyteettömästi
                       Rakkaus on tunteita ilman sanoja ja tekoja.
                       Rakkaus on oma perhe
                       
                        Rakastaa voi eri tavoilla, mutta aina pitää osata rakastaa itseään rakastaekseen muita

torstai 1. elokuuta 2013

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Olen todella huono syömään aamiasta, todella todella harvoin syön aamuisin. Ei vain ole nälkä ja useinmiten minulla on hiukan huono olo aamuisin.

Join tölkin batterya  vähän jälkeen 12 ja puolikkaan proteinipatukan, mutta koska patukka oli todella kuivaa ja äklön makuista, en pystynyt sitä syömään loppuun.

Rupesin Mion päiväuniaikaan tekemään päiväruokaa jota söimmekin heti Mion herättyä noin puoli 2.
Tänään ateriana oli kotitekoisia lihapullia raejuustotäytteellä, kermakastiketta ja perunamuussia johon sekoitin tuoreita herneitä.

Asioilla ollessamme join toisen batterytölkin. Olen myös syönnyt pitkin päivää tuoreita herneitä n.1dl verran.

Iltapalaksi söin muutaman paahtoleivän oivariinillä ja balkan makkaralla.

Juuri ennen koneen avaamista söin vanilijakinuskijäätelöä 1.5dl ja nyt elokuvaa katsoessa meillä on siskon kanssa juustonaksu pussi auki.

Tiedän, ettei päivän ateriat ole huimia ja paljon paremminkin voisi syödä, mutta vieläkin pienen flunssan ja voimattomuuden alaisena en ole jaksanut hirveästi ruokaan panostaa eikä ruoka ole maistunutkaan.

Mio on kyllä syönnyt ihan ok, aamulla ruisleivän, pikkutomaatteja omasta puskasta ja mehukeittoa. Päiväuninen jälkeen tuota lihapullamuusia, yhden pätkispatukan jonka äitini hänelle osti asioilla, kotona lisää perunamuussia ja vähän rahkaa. Iltapalaksi paahtoleivän ja maitoa.


Päivä 3 – Minun vanhempani

Vanhempani on sanana minulle vieras käsite, äitini on kasvattanut ja elänyt kanssani kaksin isäni lähtiessä. Olen tavannut isäni muutamia kertoja, mutta en ole moneen vuoteen ollut tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa, en edes Mion synnyttyä.

Äitini.
Äitini oli 24-vuotias minun syntyessäni. Asuimme kaksin vauva- ja taaperoaikani kunnes hän tapasi sisarusteni isän, jolloin muutimme pienelle maalaispaikkakunnalle Pirkanmaalle. Kyseisestä liitosta sain kaksi sisarusta elämääni.

Äitini on suhteellisen peruspositiivinen ihminen joka tekee käsitöitä ja varsinkin ristipistoja. Äitini rakastaa lapsiaan ja lapsenlastaan eniten maailmassa. Åiti on mina hiukan lyhyempi ja pyöreä jonka lempivärejä ovat vihreä ja keltainen, mutta äidin päältä löytyy useinmiten punaista.
Äidillä on lyhyet ruskeat hiukset ja silmälasit.
Äitini oli mukanani kun Mio syntyi, äitini oli silloin 44-vuotias tullessaan isoäidiksi.

Äiti on hyvin tunteikas ihminen.

Äitini on maailman paras äiti ja mummi <3