Oma koti

Mion syntyessä asuimme äitini luona. Mutta näiden kuukausien aikana on tapahtunut kaikenlaista, kuten se, että olemme muuttaneet omaan kotiin.

Pelkäsin alussa muuttoa. Mietin miten ihmeessä pärjäämme kaksin, tuleeko meille ikävä. Valtaako meille hirveä yksinäisyys.

Nyt 2,5kk tässä asuneena voin sanoa että pelkäsin turhaan. Tottakai välillä tulee yksinäinen olo mutta kyllä tämä oma koti on ihana. Äidin luona on mukava käydä mutta aina kotiin tultaessa tulee se olo että tämä on se meidän koti.

Asumme Mion kanssa 35m2 kaksiossa. Pienen pieni kaksio mutta riittää tällähetkellä meille. Asunnossamme ei ole omaa eteistä vaan ulko-ovesta tullaan suoraan "keittiöön". Tässä on avokeittiö joka on kuitenkin eristettynä omaksi koska keittiön ja olohuoneen välissä on baaritiski ja sen päällä kaapisto, joka rajaa keittiön omaksi. Olohuone näkyykin kuvassa. Makuuhuone on vaatimattoman pieni jonne ei mahdu kuin oma 120cm leveä sänkyni ja Mion pinnasänky. Kylpyhuone on suhteellisen iso, tummalla lattialaatalla ja puukatolla. Myös parveke on todella iso ja lasitettu, kesäksi siitä saakin ihan kokonaan lisähuoneen tuomaan tilaa.

Asuttamamme talo on vain 6kk vanha joten remonttia tänne ei saa tehdä. Olisin halunnut tehdä pintaremonttia ja maalata/tapetoida muutaman seinän. Onneksi lattiassa on laminaattilattia joka tuo edes jotain väriä. Olen myös tuonnut väriä asuntoon tummilla verhoilla ja erilaisilla tekstiileillä.

Tässä vielä hienoa, paintilla tehty pohjapiirrustus kodistamme.

Ja mikä parasta, Mio aloittaa syksyllä päiväkodin, joka on tässä samassa rakennuksessa, kuin kotimme. Aamuisin ei ole pitkä matka viedä poika päiväkotiin ennenkuin itse lähden kouluun/töihin.