Oma koti

Mion syntyessä asuimme äitini luona. Mutta näiden kuukausien aikana on tapahtunut kaikenlaista, kuten se, että olemme muuttaneet omaan kotiin.

Pelkäsin alussa muuttoa. Mietin miten ihmeessä pärjäämme kaksin, tuleeko meille ikävä. Valtaako meille hirveä yksinäisyys.

Nyt 2,5kk tässä asuneena voin sanoa että pelkäsin turhaan. Tottakai välillä tulee yksinäinen olo mutta kyllä tämä oma koti on ihana. Äidin luona on mukava käydä mutta aina kotiin tultaessa tulee se olo että tämä on se meidän koti.

Asumme Mion kanssa 35m2 kaksiossa. Pienen pieni kaksio mutta riittää tällähetkellä meille. Asunnossamme ei ole omaa eteistä vaan ulko-ovesta tullaan suoraan "keittiöön". Tässä on avokeittiö joka on kuitenkin eristettynä omaksi koska keittiön ja olohuoneen välissä on baaritiski ja sen päällä kaapisto, joka rajaa keittiön omaksi. Olohuone näkyykin kuvassa. Makuuhuone on vaatimattoman pieni jonne ei mahdu kuin oma 120cm leveä sänkyni ja Mion pinnasänky. Kylpyhuone on suhteellisen iso, tummalla lattialaatalla ja puukatolla. Myös parveke on todella iso ja lasitettu, kesäksi siitä saakin ihan kokonaan lisähuoneen tuomaan tilaa.

Asuttamamme talo on vain 6kk vanha joten remonttia tänne ei saa tehdä. Olisin halunnut tehdä pintaremonttia ja maalata/tapetoida muutaman seinän. Onneksi lattiassa on laminaattilattia joka tuo edes jotain väriä. Olen myös tuonnut väriä asuntoon tummilla verhoilla ja erilaisilla tekstiileillä.

Tässä vielä hienoa, paintilla tehty pohjapiirrustus kodistamme.

Ja mikä parasta, Mio aloittaa syksyllä päiväkodin, joka on tässä samassa rakennuksessa, kuin kotimme. Aamuisin ei ole pitkä matka viedä poika päiväkotiin ennenkuin itse lähden kouluun/töihin.

Äitienpäivä.

Kirjoitin jo äitienpäivästämme, mutta ajattelin laittaa vielä kuvia tästä ihanasta päivästä.

Sain omilta isovanhemmiltani tälläisen ihanan ruusupuskan jonka laitoin lasiseen kukkapurkkiin ja koristekiviä sekaan.

 Tein siskoni kanssa tälläisen kakun meidän äidinluokse. Äiti ei arvannutkaan, mitä tyttäret puuhasivat hänen selkänsä takana.
Äitini on keliaakikko jotensuklainen kakkupohja on tehty gluteenittomiin jauhoihin, sisällä on suklaamousea. Päällä suklaata, tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa.

Mio sai päällensä tämän ihanan bodyn. Tämä oli pikkuisen päällä myös jouluna ja onkin jo todella todella nafti.

 Kotiin tultuamme Mio sai kaadettua lelulaatikkonsa sisällön lattialle. Äitini serkku lahjoitti meille kasan leluja ja nyt tuntuu, kuin noita leluja olisi kaikkialla. Kuvassa ei edes ole kaikkia mitä tästä huushollista löytyy

Bodyn lisäksi Miolla oli tälläiset henkselihousut ja valkoinen kauluspaita. Ihana kun saa pukea lapsensa niinkuin itse haluaa. Vauvoille löytyykin aina kaikkea ihanaa kun itselleni on todella vaikea löytää mitään.


Kamera kulki kyllä kokoajan mukana mutta kuvia ei tullut otettua isovanhempieni luota jossa oli myös enoni vaimoineen ja toisen enoni vaimo meidän perheen lisäksi.

Kaikenkaikkiaan elämäni ensinmäinen äitienpäivä oli aivan ihana. Sää suosi meitä ja olo oli todella onnellinen.

13.5

Ensinmäinen äitienpäivä.

Eilinen ilta oli aika vaikea meille molemmille joten kipitimme äidin hellään huomaan yöksi. Äiti toi yöllä jo itselleni lajaksi kaula- ja rannekorusetin jossa hopeiset sydämmet.

Itse olin aamulla Mion kanssa ensinmäisinä hereillä joten teimme aamupal äidille sänkyyn jonka jälkeen lähdin siskoni kanssa valmistamaan yllätyskakkua kotiini. Äiti oli otettu kakusta ja kortista. Myös Mio antoi mummille itse "piirtämän" kortin ja magneetin.

Kävimme myös omilla isovanhemmillani syömässä currya ja kahvittelemassa.

Nyt ollaan taas kotona, sain tehtyä Miolle ruokia pakkaseen, mutta nyt iski hirveän kipeä olo. Toivottavasti tämä olisi vain väsymystä.

Perään vielä kuvia kuukausien varrelta.

Heisan.

Äitini kertoi erään hänen bloginsa lukian ihmetelleen miksen ole kirjoittanut koska olisi kiinnostavaa kuulla mitä meille kuuluu.

Olen aloittanut aikoinaan monta blogia, mutta aina kadotan sen innostuksen. Tai en ehdi tai muista ja ja.

Ehkä otan itseäni niskasta kiinni ja koitan edes välillä muistaa kertoa kuulumisia koska tiedän, että eräitä henkilöitä se kiinnostaa.

Viikkoa vaille 7kk rakkaani on tällähetkellä 70-71cm ja 7.4kg kokoinen pieni poika.

                                                        

                                                                                                                                 

Kaikki kolme kuvaa tammi- ja helmikuulta. Ja ennenkaikkea, minun omasta sylivauvastani on tullut jo näin iso poika!

22/12

Long time no see.  Hulinaa ja vilinää mutta ehkä nyt olisi taas hetki aikaa.


Koitin laittaa Mion ristiäiskuvia mutta ei bloggeri tahdo toimia, koitetaan myöhemmin uudestaan.

Meillä on ollut nukkumisen kanssa nyt kuukauden tosi vaikeaa ja eilen meillä kotona kävikin uniterapeutti, nyt pidetään unipäiväkirjaa ja vuoden alussa katsotaan miten hän voi auttaa meitä kunnolla.

Isyysasiasta ei ole vieläkään kuulunut, tai no sen verta tiedän ettei Mion isä ole vastannut puhelimeen ja lastenvalvoja on nyt laittanu virka-apupyyntöä espooseen.

Me etsitään Mion kanssa omaa kotia joka tuntuu olevan vaikea löytää, joko liian hintavia tai huonolla paikalla. Hyvinkäällä on muutamia asuinalueita joihin en suostu pienen lapsen kanssa muuttamaan, en mistään hinnasta. Muutaman sopivan asunnon olen löytänyt mutta ne on sitten vuokrattu ihmisille jotka ovat työssäkäyviä ja lapsettomia. Tuntuu aika pahalta ettei kukaan tunnu ymmärtävän kuinka kipeästi me tarvitsemme omaa kotia. Onneksi perhetyöntekijä kirjoitti meille suosituksia kaupungin, vvo:n ja saton asuntoihin.

Mio on nukkunut nyt melkein 4 tuntia päiväunia, muuten ihan mukava mutta unen olisi pitänyt ajoittua aikaisemppaa. Koitin saada Miota päiväunille jo yhdeltä kun kävimme ulkoilemassa mutta eihän tuo pikkuinen nukahtanut. Nyt hän vetää sikeitä sitterissä jonka vihdoin sain hankittua kun löysin sattumalta ihanan ja edullisen.

Huomenna viimeisille jouluostoksille ja sitten rauhoittumaan jouluun, joulufiilis on kyllä aivan kadoksissa kun luntakaan ei ole.

7/12

Multa pamahti eilen selkä rikki, liikkuminen on aika vaikeaa kun tuntuu että joku viiltäisi selkää.
Onneksi on ollut äiti apuna Mion kanssa ettei yksin ole tarvinnut taistella pienen lapsen kanssa.

Mio nukkuu nyt onneksi jo, ollut taas iltaisin aika vaikea pienen nukahtaa. Pikkumami suuntaa suunnittelemaan isomman äidin joululahjaa ja sitten untenmaille.

3/12

Aikaa on taas vierähtänyt, Mio on alkanut olemaan hereillä pitempiä aikoja joten olen seurustelut hänen kanssa ja kone on jäännyt unholaan.

Tänään sain vihdoin aikaan kuvata osan Mion ristiäislahjoista ja lempivaatteista. Tai no, Mion vaatteista jotka ovat omia suosikkejani.

                                     Housut ja potkarit

                   Kahdet ensinmäiset toisten nurkista-Prisma-Lindex-Prisma.

                          Toisten nurkista-Lindex- ja taas jostain.

                                    Lyhyt- ja pitkähihaiset bodyt

                                              Kaikki kirpparilta.

                        Vasen pystyrivi: Lindex-Lindex-Prisma
                       Keskirivi:  Prisma-Muiden nurkista-Lindex
                        Oikea rivi: Kirpparilta-Tarjoustalo-Lindex


                                       Pitkähihaiset

                                              Ylin kirpparilta
                                           Alarivi: Prisma-Lindex


                                        Muut loput

                                       Hallarishortsit muiden nurkista
                                      T-paita myös muiden nurkista, alkuperältään H&m
                                                                 
Tänään pyykkiä laittaessa totesin ettei tuo poika tartte yhtään lisää vaatteita, tuntuu että kaapit pursuavat täynnä. 
Suurinosa kirpparilta ostetuista vaatteista on Mion kummitädin hankkimia. Itse olen mieltynyt Lindexin vauvanvaatetarjontaan.
Noita Prisman huppareitakin meillä on monessa eri värissä.

Jahas, Mio heräsi. Mammaa viedään taas.