Joululahjoja

 
Legosetti tuli omilta kummeiltani, poliisiauto ja soitin taas omalta äidiltäni. Varsinkin tuo soitin on ollut kovassa käytössä ja veikkaampa, että omat hermoni pettävät vielä jokupäivä sen kanssa.

                                        Kummipariskunnalta

                        Kuten tämäkin. Ihana kun Miolla on kummeja, jotka ostavat kaikkia ihania muumijuttuja.

                                                   
                                                             Mion enolta ja tädiltä.

                                                         Tämän hankin Miolle itse.

Kuvista jäi uupumaan kasa tutteja (me onnistumme aina hukkaamaan ne.), valkoinen enolta saatu body jossa on tiikerin kuva ja lyhythihainen muumibody minulta. Mio sai myös oman Paavo pesusieni yölampun huoneeseensa.

Kaikkea ihanaa ja tarpeellista siis putkahti paketeista. Itsekkin olen ilmeisesti ollut kiltti, kun paketeista löytyi vilkkasukat, pörrösukkia, paljon kosmetiikkaa, suklaata, keittokirjan, astioita, hanskat ja kaulaliina. Ja lahjakortteja (:

Jouluaatto

Kamera kulki kyllä koko jouluaaton mukana, mutta älysin juuri ettei niitä kuvia tullut otettuakaan niin paljon. Varsinkaan kun lahjoja availtiin.

Mio sai kasan kaikkea ihanaa ja tämä äitikin tarpeellisia ja ihania asioita, ehkä pureudun niihin myöhemmin.

Meidän aatto näytti siis tältä.

 Me herättiin Mion kanssa vähän jälkeen yhdeksän josta itse laitoin heti riisipuuron tulemaan ja Mio kävi herättämässä Mummin viemällä hänelle mandariinin. Joulupuuro syötiin koko perheen voimin.

    Aatto aamunahan on aina pakko katsoa ainakin Lumiukko! Meillä on myös melkein aina pyörinyt olohuoneessa Joulupukin kuumalinja niin kauan kuin vain muistan, mutta Lumiukko on minulle erityisen rakas jolloin en näe tai kuule mitään muutakuin tv:n.  Vuoden -07 aattoaamu meinasi mennä tyystin pilalle kun nukuin Lumiukon ohi, onneksi kyseinen elokuva löytyi Youtubesta.

          
 Mio nukkui päiväunet Lumiukon jälkeen ja heräsi sopivasti kun oma äitini (mummi) lähti joulusaunaan, vein Mion mukaan joulupesulle koska itse olin jo aikaisemmin käynnyt ja laittanut jo itseni valmiiksi. Kolmen aikaan menimme tien toiselle puolelle enoni luokse joululounaalle.
Enoni luona olivat myös Mion kummipariskunta ja enoni vaimon äiti miehineen.

 Kuvassa kummipariskunta, Enoni vaimoineen ja äitini. Lounas oli maittava vaikken itse perusta jouluruuista kuin rosollista. Onneksi enoni vaimo oli tehnyt myös perunoita, perunamuusia ja lihapullia joita itsekkin syön yleensä jouluisin. Juomaksi löytyi maidosta virvoitusjuomiin ja viiniin. Itse otin lasin viiniä ja kerkesin sitä maistamaan, kunnes muistin etten voi juoda alkoholia. Tai voin, mutta sitten en voisi ottaa tarvittaessa kipulääkettä selkääni ja päätin mielummin olla ilman sitä viinilasia, kuin hammasta purren kovissa selkäkivuissa.

Lopullinen lahjakasa koko perheelle, Mion kummeilta saimme tänään vielä lahjoja ja enoni perheeltä jotka ovat minun kummejani.

Minun ja Mion saalis näytti tälläiseltä, ihan itsekkin yllätyin lahjojen paljoudesta, koska itse olin toivonut vain pörrösukkia joululahjaksi.

Loppuillan Mio on leikkinyt uusilla leluillaan, kerennyt sotkemaan uuden valkoiden bodyn suklaaseen ja levittämään pienet helmet helmirasiasta lattialle. Mio nukahti suht hyvin viimeyöhön nähden ja on nyt nukkunut 1½h yöunia. Itse kävin nopeasti kotoa hakemassa flunssalääkettä ja collegehousut. Minulla oli jo eilen aika flunssainen olo ja tänään se on yltynyt, varsinkin iltaa kohden niveliä kolottaa ja nenä vuotaa.

Loppuillan hyvyyksiä elokuvan kanssa on joulusuklaat. Itse hankimme nuo Wiener nougatit ja lahjapaketeista paljastui noita hyviä Mauri Kunnas laatikon talvisuklaita ja perinteisiä Pandan ja Fazerin konvehteja.
Nyt me katsellaan äidin ja veljen kanssa Yksin kotona 2 netflixistä ja itse ajattelin kohta pistää jo maaten, jos tämä olo vähän helpottaisi.

Oikein hyvää joulua kaikille! Palataan joululahjoilla myöhemmin.

Jouluaaton aatto.

Me tultiin Mion kanssa tänään äidin luokse viettämään joulua, Mio on vielä niin pieni, että musta on mukavempi viettää joulu äidin ja sisarusten kanssa kuin pelkestään kotona.

Voihan selkä

Mullahan on ollut selkä rempallaan jo aika kauan. Varsinkin kesän jälkeen tuo on ollut enenpi ja vähempiä kipeämpi ja ravannut sitä lääkärissä näyttämässä, kunnes vihdoin sain lähetteen magneettikuvauksiin.

Virallisia tuloksia en ole vielä kuullut, mutta koska jouduin tänään lähtemään kovien kipujen takia päivystykseen, sain VIHDOIN alustavan diagnoosin.

Välilevynpullistuma.

Toisaalta oli helpoitus saada vihdoin joku syy, miksi mun selkäni on todella kipeä,  mutta samalla aika musertava. Mutta en saa lannistua, varsinkaan kun kyseinen asia on hyvin suurella todennäköisyydellä hoidettavissa fysioterapialla, liikuntaa harrastamalla ja kasalla kipulääkkeitä.

Tällähetkellä huolettaa ehkä tuo lääkitys, Voltarenia, Sirdalunia ja Tramalia. Tramalia onneksi vain tarvittaessa, mutta en todellakaan uskalla kyseistä lääkettä ottaa kun poikani on kotona. En halua riskeerata mitään, jos tuo saa minut aivan töttörööksi.

Lääkäri ns saarnasikin hyvin kauan eri lääkkeistä, hänen kantasa oli, ettei hän kirjoita mitään codeini tai bentsopohjaisia lääkkeitä nuorille ihmisille. Ja että on tälläisiä ja tuollaisia kipulääkkeitä, tuo maksaa enemmän ja sitten vielä tämänäin.
Pyörittelin itse silmiä, koska enhän minä voi tietää mikä olisi paras ja mikä ei, lääkärinhän se pitäisi tietää eikä alkaa latelemaan kaikkea läpi.

Tosin, sen verta tiedän että Tramalhan on opioideihin kuuluva kipulääke. Sain -07 keuhkoleikkauksen jälkeen morfiinia josta huomasin saavani vierotusoireita lopetuksen jälkeen, mitä jos tästäkin tulee samaan?

Toivotaan ettei.
Kello on jo ihan liikaa ja pääni ihan "pilvessä" ensinmäisen coktailin jäljiltä.

Iso poika

Mio sai oman huoneen. 
Olen ajatellut jo hetken siirtäväni oman sänkyni olohuoneeseen ja antavani Miolle oman huoneen ja vihdoin viikonloppuna oma äitini oli minua auttamassa tämän toteuttamisessa.

Raijasin olohuoneesta pienen kirjahyllyn ja nojatuolin Miolle, nyt vain ärsyttää tuo huoneen pienuus kun tuntuu, ettei noita tavaroita saa oikein kunnolla asetettua. Tai sitten vain tuo nojatuoli on niin muhkea.
Ehkä ajankanssa, Mio saa aikanaan kerrossängyn tuonne, jolla saadaan lisätilaa leikkimiseen.

Huone on mielestäni vielä kesken, kirjat pitäisi saada järjestettyä kunnolla ja hankittua kunnon säilytyslaatikoita leluille, verhot vaihtuvat poikamaisempiin ja lattiallekkin tulee matto.

                                        Laitoin Miolle tuollaisia erilaisia autoja seinälle

                                       Muumilakanat, tietysti.

Ja ehkä tuon hyllykönkin voisi kääntää pystysuuntaan joka toisi vähän avaruutta tilaan.

Mulla olisi taas ideoita mistä kirjoitella, mutta osa on aiheita joihin Mio ei kuulu, pähkäilen vielä niiden kanssa.

26.11

Mio ressukka on ollut kipeänä. Viimeviikolla pojalla oli kuumetta useampana päivänä ja räkä valunut. Kuumetta ei enään onneksi ole, mutta nenä vuotaa vielä ja lisäksi pieni on alkanut yskimään aika reippaasti.

Näistä syistä viimeviikko tuli aikalailla vietettyä kotona. Torstaina oli pakko lähteä käymään edes kirjastossa, koska Mio on kipeilystä huolimatta ollut todella virkeä ja kodin seinät alkoivat kaatua päälle.
Lauantaina Mio meni extempore yökyläilemään kummeilleen, kun minua pyydettiin tuulettumaan.

On aivan erilaista käydä ulkoilemassa ihmisten kanssa joilla on lapsia, kuin heidän kanssa joilla ei ole.
Minun kaveripiirini on aikalailla lapseton ja aikaisemmin ulkoilemassa on tullut sellainen kanaemo olo, lähinnä katsonut muiden örvellystä, kuunnellut älyttömiä miesongelmia  ja joutunut juoksemaan paikasta toiseen muiden perässä.
Lauantaina oli aivan ihanaa käydä kahden äitihenkilön kanssa, ei ollut örvellystä, monipuoliset jutut ja kaikkia yhdisti sama asia jonka vuoksi löytyi todella paljon jutunaiheita.

Jostain syystä, olen viimeaikoina miettinyt hirveästi toista lasta. Olen ajatellut etten välttämättä toista haluaisi, ainakaan vielä. Mutta silti huomaan usein ajattelevani eri nimiä, keitä pyytäisi kummeiksi ja olisiko hassua pyytää melkein kaikkia samoja ihmisiä myös toisen lapsen kummiksi?

Tälläistä tänään.

Mitä Mio osaa.

Välillä sitä jää oikein ihmettelemään, miten paljon Mio on kehittynyt.

Mio oppi kävelemään heinäkuun alussa, kun muutimme tähän isompaan asuntoon. Entisessä asunnossa Mio oli jo noussut tukea vasten seisomaan monesti. Ei mennyt kuin muutama hetiku kun Mio käveli jo ilman tukea.
Itse olen lähtenyt kävelemään tuen kanssa 6.5kk iässä joten ei ollut ihmekkään, että Miokin lähti ns aikaisin kävelemään.

Nykyisin Mio kävelee tasaisilla alustoilla todella vankasti ja välillä niin kovaa, että luulisi pojan juoksevan. Ulkona Mio kävelee kanssa suh tukevasti , mutta Miolla on tapana jäädä seuraamaan ulkomaailman toimintaa.

Olen pikkuhiljaa alkanut Mion tulla rappusia itse. Nekin luonnistuvat, vaikka tosin hitaasti. Otan yleensä poikaa kädestä ja naureskelen kuinka hauskalta se näyttää, kun pieni ottaa isoja harppauksia rappusia ylöspäin.

Mitähän muuta? Mio höpöttää kovasti erilaisilla äänteillä ja äiti-sanakin on virallisesti tunnistettu.

Juuri ennen synttäreitään Mio oppi kiipeämään talousjakkaraa pitkin ja nyt hän kiipeää jo sujuvasti sohvalle ja sieltä alas itse, kuten myös talousjakkaralle ja sinne keittiön patterin päälle.

Aamuisin osataan itse syödä hedelmiä ja leipää, lusikkan idean älytään vaikka sitä ruokaa harvoin kuitenkaan saadaan suuhun asti. Osataan juoda pillillä ja mukista halutaan aina itse koittaa juoda, vaikkei ihan älytäkkään että sitä pitäisi hiukan nostaa ja kallistaa saadakseen juotavaa suuhun asti.

Osataan tuoda tavaroita ja "kiittää" päätä nyökyttelemällä.
Mio ymmärtää hymyillä kameralle, kun salama välähtää.

Siinä ne, joita nyt nopeasti mietittynä itselleni tuli mieleen.

Tämä ei liity osaamiseen, mutta Miolle on vihdoin puhjennut takahampaita kaksin kappalein, nyt hampaita on siis yhteensä jo 10!