"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen"
Tällä tarinalla on kaksi päähenkilöä, pieni Mio poika ja Cilya. Olet minulle ainutlaatuinen, kaunis ja niin rakas että haluan jakaa sen muidenkin kanssa.
Olen siis Cilya, 20-vuotias yksinhuoltaja äiti pienelle 1kk ikäiselle Mio pojalle. Haluan jakaa ajatuksiani ja Mion kasvamista muillekkin. Olen huono kirjoittamaan päiväkirjaa mutta blogiin saan kirjattua muistoksi kaikkea sitä ihanaa mitä tulen kokemaan tuon pienen miehen kanssa.
Tämä pienimies ei ollut suunniteltu tapaus, mutta sitäkin enemmän rakastettu lapsi. Mion isä ei olisi halunnut lasta pitää mutta minä pidin pääni, ei minusta olisi ollut aborttiin ja lapsen syntymän jälkeen on kaduttanutkin että joskus edes ajattelin sitä. Kyllä tämä pieni mies on minun elämäni paras asia, tunnen itseni ehjäksi ja kokonaiseksi, onnelliseksi ja iloiseksi. Tunnen olevani täynnä rakkautta ja hellyyttä.
Raskaus selvisi itselleni aika myöhäisessä vaiheessa ollessani viikolla 15. Nyt mietittynä tuntuu tyhmältä etten aikaisemmin tajunnut asiaa. Vasta siinävaiheessa kun aamupahoinvoinnit alkoivat alkoi päässäni raksuttaa että hei, olenkohan raskaana.
Olen aina ihmetellyt miten kaikkien mielestä raskaus on niin ihanaa aikaa. Olihan se tietty omilta osiltaan mutta suurimmaksi osaksi aika tuskaa, raskauteni oli muutenkin aika vaikea. Kärsin todella pahoista ja voimakkaista aamupahoinvoinneista, työni ja kasvava mahani tappoivat selkääni joten jouduin jäämään sairaslomalle jo elokuun puolessa välissä.
Viikon 25 jälkeen alkoi armoton närästys joka kesti loppuraskauteen asti. Hemoglobiinikin tippui alhaisiin lukemiin ja jouduin syömään rautalääkitystä. Mielialat vaihtelivat todella paljon ja olinkin aika kärttyinen. Lapsen isä stressasi yms.
22+2 ja 24+5
Puolivaiheilta alkoi supistelut jotka paheni loppuun mennessä, maha oli supistuksista kovana melkein kokoajan ja pienikin rehkiminen ja tekeminen sai kunnon supistuksia aikaan, supistelujen takia kohdunsuunikin aukeisi ennenaikoja 1,5cm.
Pieni rakkaani sai syötyä juuri, nostin hänet paidansisääni ihokosketukseen ja tuohon hän nukahti joten tämä pikkumamma voisi itsekkin syödä ja hetken lepäillä.
Me palaamme asialle myöhemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti